Viitaten Aamulehden Lukijalta -palstan kirjoitukseen 08.01.2011, Vanhuus Arvoonsa. Lämpimät kiitokset jutun kirjoittajille heidän mielipiteestään omaishoidon puolesta. Läheisensä hoidon myötä he kokivat monet omaishoitoon liittyvät ongelmat. Oman haasteensa heille antoi myös hoidettavan halu asua kotona ja vakuuttelu yksin pärjäämisestä.
Sanotaan, että koti on paras paikka maailmassa, mutta aina siellä asuminen ei ole mahdollista terveydentilan heiketessä. Kaikilla ei ole omaisia, jotka voisivat auttaa ja silloin on etsittävä muita vaihtoehtoja. Väestön vanhetessa tarvitsemme yhteiskunnan palveluita; omaishoitoa, kotipalvelua ja laitoshoitoakin. Omaishoito on vain yksi hoitomuoto sosiaali- ja terveydenhoidon rattaissa. Omaishoidon tukea pitää itse hakea, isoissa kaupungeissa Omaishoidontukitoimistosta, pienissä kunnissa näiden asioiden viranhaltijoilta. Neuvoja saa heiltä sekä omaishoitajayhdistyksiltä. Omaishoidontuki ei ole lakisääteinen oikeus. Hoitoisuuden vaativuuden ja sitovuuden kriteerit täyttävä omaishoitaja voi saada tukea, mutta valitettavasti monissa kunnissa tukirahat ovat määrärahoihin sidottuja. Näin ollen tukea ei monesti voida myöntää, koska rahaa ei ole, vaikka kriteerit täyttyisivätkin.
Peruspalveluministeri Paula Risikko antoi kunnille 21.102010 tiedotteen omaishoidon ohjeistuksena ja myös sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan omaishoitoasioita, jotka siirtyvät aikanaan KELA:n hoidettaviksi. Uusi 01.03.2011 voimaanastuva laki tuo varmuutta omaishoidon ja työuran yhteensovittamiseen.
Näin vaalivuonna ja muutenkin, on hyvä välillä kertoa, mitä omaishoitajuus oikein on. Pieni runon muotoon puettu kuvaus siitä:
Niin oletko se ehkä Sinä,
Sinä joka nyt tai tulevaisuudessa olet omaishoitajana läheisellesi.
Hänelle, jota ehkä pestään, puetaan, riisutaan, nostetaan, kannetaan, syötetään, juotetaan, pistetään, katetroidaan,
wc-käynnillä avustetaan, vaipat vaihdetaan, lääkkeet annetaan.
Valvot yöt, valvot päivät.
Olet hoidettavalle ehkä silmänä, kätenä, korvana, tulkkina, ystävänä, isänä, äitinä, puolisona, lapsena.
Iloa, surua, tuskaa ja myös luopumista tavalla tai toisella, kun sen aika on.
Sitä on omaishoitajuus.
Omaishoitajia on eri elämän tilanteissaan hoidettavansa kanssa. Monen taidon osaajina, sillä sitä tämä työ opettaa. Omaishoitajuus on valinta ihmisen elämässä, välillä ehkä kovakin sellainen. Toiset hoitajat tarvitsevat apua ja palveluita työnsä tueksi, toiset omaishoidontukea elääksensä. Tämä tilanne on monesti vammaisen lapsen tai nuoren omaishoitajalla tai hänellä, jolla ei ole työstään vielä eläkekertymää.
Niin suuri kuin lähimmäisenrakkaus onkin, niin sillä ei pysty laskuja maksamaan. Omaishoitajuus mielletään usein elämän ehtoopuolelle kuuluvaksi asiaksi, mitä se ei suinkaan ole. Monella se voi kestää useita vuosia, vuosikymmeniäkin, toisilla vain vähän aikaa. Auttavia käsiä tarvitaan, mutta ovatko kädet omaishoitajan? Nämä asiat vaatisivat nyky-yhteiskunnassa vakavaa julkista sosiaalipoliittista keskustelua, niin tämän työn arvostuksen kuin taloudellisuuden näkökulmasta.
Tampereen Seudun Omaishoitajat ry
Anne Niittymäki
Puheenjohtaja
040 5958 313
|Mustanlahdenkatu 20, 33210 TAMPERE|toimisto
treomaishoitajat.com|(03) 263 3020
(ma-to klo 9.00-13.00)|