Peruspalveluministeri Paula Risikkoa oli haastateltu eräässä lehdessä terveyden ja vanhustenhuollon eri asioista, nykytilanteesta tulevaisuuteen. Hän uskoo että v. 2020 valtaosa yli 75-vuotiaista, yli puoli miljoonaa ihmistä, asuu kotona. Hänen mielestään näin olisivat asiat kehittämällä kotisairaanhoitoa, kodinomaista palveluasumista, laitoshoitoakin osaltaan sekä omaishoidon tukemista. Samassa yhteydessä hän toteaa omaishoidontuen määrärahasidonnaisuuden kunnissa ja sen riittämättömyyden, joka johtaa siihen, ettei tuki riitä kaikille omaishoitajille, vaikka kriteerit täyttyisivätkin. Hän myös mainitsee omaishoitajilla olevan kolme lakisääteistä vapaapäivää kuukaudessa, mutta monella ne jäävät käyttämättä, kun hoidettavalle ei löydy sopivaa hoitopaikkaa vapaiden ajaksi. Asiaa pitää viedä eteenpäin, toteaa Paula Risikko.
Nämä samat ongelmat omaishoidon asioissa toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina. Ne ovat myös tiedossa kuntien päättäjillä, mutta miksi ei OIKEASTI ja TODELLA tapahdu mitään oleellista näiden asioiden parantamiseksi? Muutama vuosi sitten tehtiin laaja, valtakunnallinen selvitys omaishoidosta sosiaali- ja terveysministeriön ja dosentti, sosiaalineuvos Elli Aaltosen toimesta. Mukana oli myös eri omaishoitoyhdistyksiä. Tästä selvityksestä on tehty noin 100-sivuinen loppuraportti, joka käsittelee omaishoidon ongelmia ja niistä selviytymisen keinoja. Mitä tästä selvityksestä otettiin esim. hallitusohjelmaan? Hyvin vähän. Miksi tällaisia selvityksiä tehdään, jos niistä saatuja todellisia asiatietoja ei hyödynnetä eteenpäin?
Sosiaaliturvan uudistamista pohtiva SATA-komitea antoi joulukuussa oman ehdotuksensa myös omaishoidon uudistamisesta ja sen siirtämisestä Kelan hoidettavaksi. Julkisuudessa ei paljoa uudistuksesta puhuta, eikä siitä, mitä vaikutuksia ehdotusten näin toteutuessa niillä olisi omaishoitajille itselleen. Ehdotuksesta on jo tiedossa se, että omaishoidontuki heikkenisi n. 20 %:lta tuensaajista. Tämän myös ministeri Risikko mainitsee haastattelussaan. Suunnitteilla on että omaishoidontuen ja Kelan hoitotuen yhteensovittamisella saataisiin yksi kokonaisuus ja päällekkäin maksatukselta vältyttäisiin. Toteutuisiko tämän ehdotuksen läpi mennessä se paljon puhuttu yhdenvertaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu? Uudistuksesta pitäisi tulla kustannusneutraali, siis ylimääräisiä kuluja ei saisi tulla. Ikävä kyllä jos tuet yhdistettäisiin, seuraukset olisivat monelle omaishoitajalle todella murheelliset. Tuen siirtäminen Kelalle on sinällään hyvä asia ja se että taataan omaishoidontuki myös uusille omaishoitajille, mutta ei ole oikein, että uudistuksen maksumiehiksi laitetaan nyt tukea saavat omaishoitajat ja heidän hoidettavansa. Tätäkö yhteiskunnan päättäjät haluavat? Uudistuksesta ovat myös unohtuneet ne, jotka omaishoidon ohella voivat tehdä toista työtä. Heidän määränsä ennustetaan tulevaisuudessa lisääntyvän. Unohduksiin ovat jääneet myös nämä omaishoitajat, jotka vammaisen lapsen syntymän jälkeen ovat jättäneet ns. oman työnsä ryhtyessään omaishoitajiksi. Monelle omaishoidontuki on ainoa tulonlähde. Mistä saadaan omaishoitajalle riittävä toimeentulo omaishoitajuuden jälkeen? Sitä ei saa koskaan unohtaa, että omaishoitajuudessa on aina kaksi osapuolta, mutta tähän asiaan kuuluu myös luopumista tavalla tai toisella kun sen aika on.
SATA-komitean suunnittelemat uudistukset eivät paranna kaikkien omaishoitajien sosiaaliturvaa, päinvastoin. Omaishoitajat ja Läheiset –liitto on ottanut voimakkaasti kantaa SATA-komitean ehdotuksiin ja todennut sen muistuttavan hölmöläisten täkkiä, jossa yläpäästä leikataan ja lisätään jalkopäähän. Tähän kannanottoon yhdistyksemme täysin yhtyy. Suomessa on yli 70 omaishoitajayhdistystä, joiden tavoitteena on omaishoitajien aseman parantaminen. Tällaiset ”hiihtolatuajatus” –suunnitelmat vievät pohjaa yhdistysten jo saavuttamista hyvistä asioista.
Kiitos Tampereen kaupungille, että se ei ole ottanut säästökohteeksi omaishoitajia tämän talouslaman vuoksi. Valitettavasti asiat eivät ole näin hyvin kaikissa toimialueemme Pirkanmaan kunnissa.
Yhdistyksemme alkuvuoden jäseniltojen aiheet koskivat juuri SATA-komitean suunnittelemia uudistuksia, joita me huolestuneina seuraamme. Olisimme myös toivoneet eduskuntaan vakavaa keskustelua omaishoidosta ja sen merkityksestä Suomen taloudelle. Omaishoitajat säästävät työllään yhteiskunnan varoja 30 000 – 50 000 euroa vuodessa/hoidettava hoitoisuudesta riippuen. Mistään pienistä rahoista ei ole kyse. Keväällä lähetimme jokaiselle Pirkanmaan kansanedustajalle kyselyn SATA-komitean ehdotuksista omaishoidon asioihin. Pyysimme vastausta toukokuun loppuun mennessä. Valitettavasti kyselyymme vastasi vain kaksi edustajaa: Saara Karhu ja Leena Rauhala. Muiden mielestä ehkä vielä ei ollut omaishoidon asioiden aika. Tämä aika ilmeisesti tulee vasta ensi vuonna eduskuntavaalien lähestyessä, jolloin omaishoitajista tehdään taas arjen sankareita ja supernannyja. Näinhän se on aina ollut. Omaishoito on vain yksi hoitomuoto terveyden- ja vanhustenhoidon kokonaisuudessa, mutta auttavia käsiä tarvitsemme lisää nyt ja tulevaisuudessa. Onko meillä omaishoitajia? Se on näistä asioista päättävien vallassa. Omaishoito vaatii vakavaa julkista sosiaalipoliittista keskustelua oikeudenmukaisten ja järkevien päätösten varmistamiseksi. Se vuosi 2020 tulee kymmenen vuoden kuluttua!
|Mustanlahdenkatu 20, 33210 TAMPERE|toimisto
treomaishoitajat.com|(03) 263 3020
(ma-to klo 9.00-13.00)|